JOULUEVANKELIUMI RAUMAN KIELELLÄ
”Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkomine ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill ett hän ol sama sukku kon Daavid. Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last.
Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupea Maia synnyttämise aik olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill ett keskeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett. Likipaikkeill ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: ”Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijän Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäsäs seimes.”
Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: ”Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääll elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ottan!” Ko engli oliva mennt takasin daevasse, nin garipojap paohasivak kesknäs: ”Ny me lähdengim Beetlehemi! Siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott.”
Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, että mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikkaitte sana, ihmettel oikken dosisas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel niit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivät takasi ja kiitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt heill ol sanott.
(Kirjassa Ilosanoma, WSOY, Porvoo 2004. Kääntänyt Hannu Heino)
Ihana lukea!
VastaaPoistaKaunus ja juhlallinen teksti saa kuvaavia sanoja Rauman kielen kautta.
Terveisin Kirsti, jolla ei omaa blogia, mutta kierrän usein ihailemassa taitavien käsien töitä ja lukemassa kiinnostavia kirjoituksia.